Cotonin puhtaanvalkoinen, pehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Avainsana on nimenomaan säännöllisyys. Koiraa ei trimmata eikä sitä tarvitse harjata ja kammata joka päivä. Turkin kanssa voi siis elää tekemättä asiasta uskontoa itselleen. Jos säännöllisistä pesuväleistä lipsuu, edessä on kuitenkin ongelmia. Karvan juureen syntyy takkuja, jotka ovat kuin huovutettua villaa ja joita on vaikea saada enää auki. Turkki vaatii siis säännölliseen hoitoon sitoutumista, jota kannattaa miettiä jo ennen cotonin hankintaa. Jos koiran peseminen ja föönaaminen tuntuu ikävältä ajatukselta ja jos turkkiin on jo etukäteen "voihan sen leikata pois" asenne, kannattaa hankkia jokin lyhytkarvainen rotu. Siten säästää itseään ja koiraa.

Cotonissa on kuitenkin se hyvä puoli, että sen kanssa pärjää ihan kaksistaan. Ei tarvita trimmauksen ammattilaisia eikä kalliita trimmereitä. Muutama harja ja kampa, tassunpohjien tasoittamiseen tarkoitetut sakset ja kynsileikkuri riittää. Ja tietenkin tarvitaan fööni. Turkinhoidon a ja o on nimittäin se, että koira föönataan juuria myöten kuivaksi joka pesun jälkeen. Muuten syntyy… arvatkaa mitä… NIITÄ… takkuja!